Ukkilan HuliVilit

Toivotamme kaikille mahdollisimman hyvää uutta vuotta 2010,
ja samalla päivitellään vähän loppuvuoden tapahtumia.
Mummo teki kuin tekikin minulle vaatteet pakkasia varten.
Kaavojen sovittaminen oli minusta kyllä aika noloa, pukea nyt minut vanhaan lakanaan. Vaan loppujen lopuksi sain kyllä ihan lämpöisen haalarin.
Tekihän se minulle myös uuden takin. Takki ja haalarit on oleetkin kovassa käytössä kun meillä on ollut tosi kovat pakkaset. Töppösetkin se osti minulle kun tassut rupesi jäätymään.

Sitten minun olisi pitänyt poseerata sille kameran edessä aina kun jotain puettiin päälle. (eihän se edes saa hyviä kuvia aikasiksi, vaikka malli on tosi upee) Joten empä minäkään viitsinyt ihan aina asettua sen kameran eteen niinkuin se halusi.
Joulua vietettiin yhdessä Prinsessan kanssa ja kaikkien muidenkin sukulaisten kanssa. Mummon äidin luona oli 10 ihmistä. Prinsessa vanhempineen oli meillä yö kylässä ja joulupäivänä kun ne lähti kotiin tuli Hanne-kummi porukoineen meille. Oli kyllä kivaa kun oli koira-kavereitakin.
Tapaninpäivänä me sitten mentiin auttamaan Prinsessan muuttoa uuteen kotiin, jonne menemme ottamaan uuden vuoden vastaan.
Nyt Mummo ja Ukki vaan vetää haalareita päälleen ja menee ulos siirtelemään sitä valkoista, lunta kuulemma, paikasta toiseen. Minusta ei ole kivaa olla ulkona muutakuin sen aikaa kun jaksan tai tarkenen syödä sitä valkoista. Kun en enää tarkene ne laittaa minut yksin sisään, ei kivaa. Siellä minä sitten huudan yksikseni, aika kovaa huudankin. Aika tylsää, sanon minä. Minusta olisi kivempaa jos noi ihmiset vaan olis minun kanssa sisällä kunnes tulee taas lämpimämpää. Ne vois vaan heitellä minulle palloa päivät pitkät ja minä juoksisin sen pallon perässä, niin että kaikki talon matot on kurtussa. Se se vasta elämää olisi. Vaan aina ei voi voittaa, sanoo Mummo.
Joka tapauksessa toivotan kaikille oikein oikein hyvää uutta vuotta.
-Vili-
PS. Ja toivon salaa itsekseni että toi valkoinen kylmä menis pois ja voisin taas olla ulkona kaiket päivät ja ihmiset heittelis mulle palloa siellä, siellä kun pääsee juoksemaan vähän pidemmän matkan kuin täällä sisällä.

Olen viimein saanut Vilille ommeltua sopivan kokoisen takin. Flleece-vuori ja tuulikangas pinta. Takki on tehty kankaasta josta ompelin vuosisitten Prinsessalle ulkoiluhaalarin, siinä pienet enkelit varistelee lumihiutaleita. Samalla ompelin  myös heijastin takin kun tuo näkyvyys on tosi tärkeää kun liikutaan tuolla maantiellä. Tämä takki kyllä erotuu hyvin, iltaisin kun Vili juoksentelee tuolla pusikoissa, enkä erota sitä lainkaan, niin taskulampulla osoittelee puskaisiin niin takki kyllä loistaa pienimmästäkin valonsäteestä.

Kun Hirmu ja Nipsu kävi meillä kylässä, tuossa lokakuussa, ja heti “kummi” alkoi opettaa minulle miten seisotaan. Minusta tuntuu että jollain oli jotain herkkuja kädessä kun meistä otettiin kimppakuvia. Se oli mukavaa taas pitkästä aikaa kun oli kolme koiraa talossa.

Meidän piha on nyt muuttunut ihan oudoksi, kylmäksi ja valkoiseksi. KIVAA ja Maittavaa, nam.
-Vili-

Loma on ohi, on ollut jo pitkään. Mummo on vaan ollut muka niin kiireinen tai niin väsynyt ettei ole kerennyt tai jaksanut olla minun sihteerinä.
Mutta nyt asiaan. Me käytiin vielä Lahdessa ennen loman loppumista ja kun Ukin loma loppui Mummo vei minut sellaiseen paikkaan missä me oltiin käyty aiemminkin. Silloin aiemminkin minua oli pistetty siellä mutta tällä kertaa minä päätin vähän availla äänijänteitäni jo ennen kuin se täti kerkesi tökätä minua sillä neulalla. Vaan eipä tuo auttanut, pisti se kuitenkin ja tällä kertaa minua alkoi nukuttamaan tosi kovasti enkä muista koko reissusta mitään muuta. Illalla kun heräsin minulla oli semmoinen outo töttörö päässä ja himppasen outo tunne jalkovälissä.
Uskokaa tai älkää mutta ne oli vieneet minun pallerot sillä aikaa kun nukuin :O , tosi törkeetä.
Onneksi Mummo sentään otti tuon tötterön pois jo samana iltana. No ei minulle mitään isompia traumoja siitäkään reissusta jäänyt, eikä niiden palleroiden menettäminenkään. Mummo kyllä sanoo että nyt minun kanssa olisi helpompi olla vaikka olisi tyttöjäkin lähellä, en enää kuulemma vingu ihan koko ajan - ainoastaan jos näen jonkun koiran, oli se sitten tyttö tai poika.
-Vili-
ps. Ihan uskomatonta että Mummo ei vieläkään kerinnyt kirjoittamaan kaikkea minkä olisin halunnut kirjoituttaa. Ehkä taas jonain päivänä…….
On tapahtunut niin paljon kaikkea

Tämmöinen tuli kun tuunasin Piki vanhan haalarin Vilille.
Käsitöitten tekeminen on kyllä jäänyt tosi vähiin nyt kesäaikana, syksyllä taitaa olla pakko ruveta jotain tekemään koska tämäkin asu jää jo lyhyeksi ja olemassa olevat takit menee kiinni juuri ja juuri.

Eka (oikeastaan toinen, Hanne ei vaan ole sovittanut pojilleen haalaria jonka tein ekana) käsityö vuoteen on valmistunut. Haalari vaatii vähän hienosäätöä, noin mallina, mutta ihan toimiva harjoitus vaate kuitenkin.

Vili ei vaan ole ihan onnellisimmillaan kun se puetaan.