Ukkilan HuliVilit

Nyt, kun tyttären oli tehtävä vaikea päätös oman koiransa kanssa, muistot vyöryivät takaisin aika moisella rytinällä.
Kuvassa meidän Pikin tuhka odottamassa maan sulamista, kohta Hannen Hirmu odottaa samalla lailla kevättä, päästäkseen Vilin viereen tuohon toisen kuvan oikeassa reunassa olevan tasaisen kiven juureen.

Muistan kuinka vaikeaa minulla oli kun jouduin yksin tekemään päätöksen, mieheni oli töissä kun tulin kotiin ja Vili oli loukannut itsensä, että Vili ei enää tule eläinlääkäristä kotiin. Mutta Vilin pirstaleiksi murtunut olkanivel ei jättänyt mitään muuta vaihtoehtoa. Jälkeenpäin eläinlääkärimme kertoi että jos minä en olisi nukutuspäätöstä tuolloin tehnyt hän olisi sen joutunut tekemään eläinsuojelullisista syistä. Olihan se meilläkin useamman murtuman ja vaikeiden leikkausten ja pitkien hoitojen jälkeen jo puitu asia että olemme siinä rajoilla koska hoidot on lopetettava, mutta sillä hetkellä olin ihan yksin. Nyt Hanne joutui tekemään päätöksen ja varaamaan ajan etukäteen, joten tämä loppuaika on uskomattoman pitkää ja vaikeaa.
Hirmuhan on sairastanut jo pitkään ja kortisonin kanssa ollut lähes kivuton, mutta nyt joulun jälkeen ei lääkitys enää auttanut vaan pikkuinen kärsi kivuista koko ajan. Nyt kortisonin antaminen lopetettu ja viimeiset päivänsä Hirmu saa elää kivuitta, suurella kipulääkeannoksella. Tämä on kuitenkin mahdollista vain vähän aikaa koska pikkuisen vatsa ei kestä moista kauan, ennen kortisonia sai jo vatsahaavan kipulääkkeistä.
Tämä on tuonut omat muistot taas kovin pintaan.
Nyt teemme tavallaan saattohoitoa Hirmulle ja ensi viikonloppuna alkaa surutyön tekeminen. Tiedän nyt kokemuksesta että aika parantaa…. mutta silti luopuminen on vaikeaa, vaikka tietää että se on ainoa oikea vaihtoehto. Toivon voimia kaikille Hirmun ihmisille, jaksaa tämän yli.
Yksi vaikea asia tässä vielä on Prinsessalle kertominen ja hänen kanssaan asia käsitteleminen. Pikin poismenoakaan kun ei vielä ole täysin hyväksynyt ja nyt tulee Hirmun lähtö vielä lisäksi.