Ukkilan HuliVilit

Tänään oli eka sadepäivä pitkiin aikoihin, ei Vili paljoa ulkoillut . Mummolla oli kamalasti naisia kylässä, eikä pieni koira saanut toteuttaa itseään vaikka kuinka olisi halunnut hyppiä vieraita vasten. Onneksi Millan iskä tuli kanssa ja pelasti Vilin asunto-autoon odottamaan että Ukki pääsi töistä. Kun Ukki tuli lähti “jätkät” evakkoon ja tulivat kotiin vasta kun Mummo soitti että vaara ohi.
Tänään oli myös eka päivä pariin viikkoon kun meillä ei pyörinyt betonimylly eikä kukaan tyrkkinyt kottikärryjä edestakaisin pihamaalla. Mummo ja Ukki on valanut kukkapenkkienreunoja oikein urakalla. (ja pihalaattoja kans) Milla ja Vili on “auttaneet” parhaansa mukaan . Sitten niihin betoni-juttuihin on kärrätty multaa ja Mummo on istuttanut mustikkapensaita, vattuja, sipuleita ja kukkiakin niihin aina kun on kerennyt. Ja kaiken huippu on se että pieni-koira ei sitten saa repiä niitä kasveja pois sieltä mullasta - vaikka se olisi vasta mukavaa. Tuosta pihapuurtamisesta johtuu sekin että ei oikein meinaa blogi päivittyä.
Vili ihotulehdus näytäisi olevan nyt ohi, jostain syystä se kyllä vieläkin vinkuu ja kirputtelee itseään aika-ajoin.
Jostain kumman syystä Vili on nyt kolmena yönä peräkkäin käyttäytynyt oudosti. Kun käydään nukkumaan kaikki OK, 10 minuutin päästä koira alkaa vaeltaa ympäri taloa ja vinkuu kuin vietävä ja sitä jatkuu 2-3 tuntia, 5 min petillä, ylös, kierros, vinkumista, sängyn viereen vinkumaan ja takaisin petille jne. Ei voi ymmärtää, muuten käyttäytyy ihan normaalisti. Mikä tarkoittaa että on iloinen “Duracel-pupu”.
-Mummo_

Ompa aika vierähtänyt nopeasti. Meillä aloitettiin kevät puuhat puutarhassa ja iltaisin on lopetettu aina niin myöhään etten ole kerennyt/jaksanut enää kirjoitella.
Vili kävi eläinlääkärillä kun sille tuli stafylokokkibakteerin aiheuttama ihotulehdus. Se alkoi hännästä ja kerkesi kolmessa vuorokaudessa levitä kankkuihin ja selkäranka linjaa niskaan asti. Märkäisiä patteja oli hännässä, kankuissa ja niskassa, iho koko selkärangan alueelta karkea pikku näpyistä. Nyt märätkin näpyt on kuivia, paitsi hännässä kaksi joissa pieni kostea alue. Lääkkeeksi Synulox antibiootti 10 vrk josta nyt syöty puolet, Fuciderm vet voide jota voi käyttää yhtäjaksoisesti 5 vrk ja vielä antibioottinen Malaseb-shampoo kahdeti viikossa. Kutinaa on vielä aikalailla hännässä ja selässä, tassut ja kyljet ei enää samallalailla kutia - onneksi. Tarvii vaan toivoa että menee kokkonaan ohi näillä tropeilla, alkuviikosta pitää soittaa eläinlääkärille kuulumiset.
Milla-tyttönen oli meillä yökylässä keskiviikosta perjantaihin ja Vili oli ihan innoissaan, joka askelta piti vahtia ja kaikkiin leikkeihin olisi pitänyt päästä mukaan. Se on aika rankkaa pienelle koiralle. Päikkärit se nukkui Millan jalkojen päällä.
Muuten Vili on ollut reipas omaitsensä, ulkona päivät pitkät. Se täytyy viedä välillä sisälle huilimaan kun ei ole oppinut ulkona yhtään lepäämään. Pihatöissäkin sen pitää olla koko ajan auttamassa. On tehty betonivaluja ja istutettu sipuleita ja mustikoita, tuntuu vaan että Vilin auttaminen vie asioita kaksi askelta taaksepäin kun minä olen päässyt yhden askeleen eteen. Mutta intoa ja halua auttaa on niin paljon että se korvannee taakse-askeleet.
-Mummo-

Eilen pyörähdettiin morjestamassa Hirmua ja Nipsua. Ilma oli kesäisen lämmin ja niinpä kävimme “poikien” kanssa ulkoilemassa. Koirat nautti täysillä kun pääsivät pellolle juoksemaan vapaana. Hirmu ja Vili kävi jopa kahlaamassa vatsaan asti vesilätäkössä, kun meinasi tulla liian kuuma riehuessa.
Vili vinkui koko meno matkan eikä osannut rauhoittua paikaoilleen. Paluu matkalla se sitten jo olikin varsin rauhallinen :). Nukkui koko kotimatkan, oli kai vähän rankkaa pienelle koiralle kun yritti koko päivän saada koira-kavereita leikkimään kanssaan. Hirmu ja Nipsu vaan leikkii jo niin aikuista, niin aikuista että ei leiki Vilin kanssa pätkääkään. Tai oikeesti Hirmu taisi leikkiä pari minuuttia, mutta Nipsu kyllä yritti vaan parhaansa mukaan pakoilla Viliä.
Tänään sitten oltiinkin pihatöissä Vilin kanssa. Vilin kanssa on tosi kiva tehdä mitä vaan kun se on joka asiassa heti auttamassa. Esim. karviaismarjapensaan leikkaaminen saa uusia uloittuvuuksia kun koira roikkuu piikkisissä oksissa minkä kerkeää tai kitkeminen, Vili halusi juuri sen heinätupon joka oli minun kädessä ja kun kerkesin jonkun tupon kasaamaan niin jo kerkesi koira sen kasan levittämään pitkin pihaa.
Viikon loppuna oli ihanat kelit ja Vilikin rupeaa viihtymään ulkona ja oppii jopa hiukan makailemaa viltillään kun rupeaa juokseminen ja nuuskuttaminen väsyttämään.
-Mummo-