Ukkilan HuliVilit

Vili on oppinut pitämään ulkoilusta .
Ei vaan ymmärrä yhtään huilia ulkona ollessaan, ollaan siellä sitten vaikka kuinka monta tuntia. Se mennä nuuskuttaa koko ajan ja jos saa myyrästä vainun sitä ei pysäytä minkäänlainen risukko. Nahna on täynnä naarmuja, pari vähän syvempääkin raapaisua on jo kerennyt saada. Mutta eipä tuo näytä koiraa haittaavan.
Tuloksena on sitten kuvassa näkyvä reppana. Tuossa tilassa se ei näe eikä kuule mitään, 1-2 tuntia se toipuu ulkolureissusta.
Aurinko on tarttunut pintaan hyvin. Kuten alapuolella olevista kuvista näkyy.

Eilen illalla käytiin pesulla ja vähän siistittiin tuota naamavärkkiä.

Nyt on jotekin kettumainen ilme pojalla. Tukka senkun vaan vaalenee, alkuperäisestä punapäästä on tulossa blondi ihan selvästi.Minusta meillä oli ihan siistin näköinen koira eilen illalla. Tänään sitten käytiin metsässä ja Vili tietenkin ravasi joka ikisestä kurarapakosta mikä vaan matkalla vastaan tuli. Sen kyljet ja selkä oli ihan rapa-roiskeissa ja nahkan värityksestä tuli semmoinen mattaharmaa, taitaa olla sen kesä väri. Nyt koira kuuluu olevan uusinta retkellä , se nukkuu mutta tassut käy kokoajan ja kovaa vikinääkin tuo pitää uneksiessaan.
-Mummo-

Käytiin sitten eilen hakemassa rabies-rokotus. Eli nyt on Vilin piikit otettu. Seuraava eläinlääkäri reissu tehdään kunhan yöpakkaset loppuu, silloin haetaan punkkikarkoitusaine. Mennään hakemaan se yhdessä koska Vili ihan selvästi pelkäsi eilen, ei suostunut kävelemään eläinlääkäri-asemalle vaan piti kantaa sisälle. Sisälle kun päästiin niin koko henkilökunta oli kyllä kivoja kavereita, outoa. Taas oli Koira vähän vaisu koko illan ja vinkui koko ajan jalan vieressä iltapalakaan ei oikein maistunut. Aamulla sitten taas olikin jo oma itsensä.
Vili on oppinut pitämään ulkoilusta mikä on tosi hieno juttu. Me ollaankin tehty polttopuita ja pinottu niitä kuivumaan katokseen eli ollaan oltu ulkona tuntitolkulla joka päivä viikonlopusta lähtien. Vili rupeaa olemaan sen näköinenkin että ulkona on kivaa, nahka on ihan naarmuilla kun koira vetää risukossa, tuossa naapuritontilla, ja saa naarmuja kylkiinsä ja vatsaansa.(niitä on paljon). Tänään näyttää joku raapineen verille koirulin kaulan, mutta vauhtiin tuo ei näytä vaikuttavan tippaakaan. Virtaa on Vilillä riittänyt tänään vaikka toisille jakaa tai sitten vaan riekkuu kun ei eilen jaksanut.
Ukki on alkanut käydä Vilin kanssa jo pikku lenkilläkin. Koira ulkoilee ilman hihnaa ja tulee kutsusta luokse kuin unelma, ei kyllälähdekkää kauas yksin.
Hannen koiria vaan taitaa olla ikävä kun joka päivä pitää rähjätä omalle peilikuvalleen. Se on kyllä aika hassun näköistä touhua.

-Mummo-

Hanne sitten läksi koirineen tiistaina. Oli tosi kiva pääsiäinen, vaikka hulina oli melkoinen . Vili ei oikein tajunnut heti että koira-kaverit on menneet, tiistaina oli vielä vilkas omaitsensä. Keskiviikkona sitten totuus valkeni ja Vili päätti nukkua. Se ei enää keskiviikko aamuna herännyt minun kellonsoittoon, raotti hieman silmiään ja yritti painautua kovin pieneksi tuoliin jossa rupesi nukkumaan kun Hirmu, “tuolin haltija”, läksi omaan kotiinsa. Sen jälkeen Vili onkin nukkunut makuuhuoneen nojatuolissa yöt ja päivälläkin, saa nähdä kuinka käy kun Himpe seuraavan kerran tulee kylään kun ko. tuoli on ollut SEN ikioma nukkuma paikka jo melkein 5 vuotta.
Keskiviikko tosiaan meni niin että Vili piti kantaa ulos tarpeilleen ja sisään päästyään se meni takaisin nukkumaan. Aamupalaa se ei jaksanut nousta syömään lainkaan, päivällä ja illalla sitten jo vähän kävi ruokakupilla.
Torstai aamuna sitten noustiinkin jo syömään kun minun herätyskello soi . Normaali päivärytmi rupeaa löytymään.
Torstaina käytiin iltapäivällä “neuvolassa” piikillä. Reippaasti Vili tutustui eläinlääkäriin ja muuhun henkilökuntaan. Rokotuksista saatiin vaan nelosrokote ja rabies käydään hakemassa ensi tiistaina. Nelosrokote vaihdettiin toisenmerkkiseen, kun eka piikin jälkeen ili oli 1 1/2 vuorokautta kuin tapettu mato. Nyt ei piikki näyttänyt tekevän mitään oireita.
Vili painoi jo 4kg, eli reipas kasvuvauhti senkun jatkuu.
Keuhkot ja sydän kuulosti hyvälle, nivelet tuntuivat olevan OK, luuston rakenne tuntuu ihan tukevalle, korvat puhtaat ja takapuoli “niistettiin”, siinä eilisen saldo.
-Mummo_
ps. jos joskus vielä muistan jotain lisää niin saatan täydentää viimeviikon tapahtumia joita Hanne on muistiin merkinnyt

Keskiviikkona minä, Hirmu ja Nipsu tulimme katsomaan Vili-poikaa (ehkäpä vähän myös mummoa ja ukkia). Voi sitä riemua, minkä Hirmu koki nähdessään ukin, Nipsu nähdessään mummon ja minä nähdessäni Vilin!

Ensimmäisenä päivänä Hirmu hieman “koulutti” Viliä, kun poika olisi koko ajan halunnut leikkiä vaan isojen poikien kanssa. Lähinnä Nipsu olisi Vilin mielestä ollut ihanteellinen leikkikaveri. Hirmu vähän suojeli Nippeä Vilin hampailta.

Hirmu ja Vili nukkuivat alakerrassa ja Nipsu nukkui kanssani yläkerrassa. Siinä vaiheessa, kun menimme Nipsun kanssa yläkertaan ja alakerrasta viimeiset valot sammuivat, intoutui Hirmu leikkimään Vilin kanssa takaa-ajoleikkiä. Herttiset heinämaat sitä tassujen sutinaa. Kaikki matot olivat aivan rullallaan ja koirilla hauskaa! Meillä ei ihan niin hauskaa (vaikka naurettiinkin vattat kippurassa), koska aamulla oli siinä viiden aikaa herätyskello soimassa. Rauhoittumisen jälkeen yö meni hyvin.

Yön aikana Hirmu oli käynyt merkkaamassa eteisen oven ja mummolla hirveä härdelli saada koirat aamulla ulos, ennenkuin kukaan muu pissisi sisälle. Kuitenkin mummo jotenkin onnistui joka aamu saamaan koirat kunnialla pihalle. Yksi (Hirmu) lähti kohtuullisen mielellään aamupissille, Vili napattiin kiinni ja ulos ja vielä mummon piti kipittää yläkerrasta Nipsu ulos. Yleensä Nippe aina painautui vain minua vasten ja piipittei, ettei halua vielä lähteä ulos.

Seuraavana päivänä, eli torstaina, Milla tuli yökylään. Vilihän se oli onnensa kukkuloilla kun on koirakavereita ja se ihanainen Milla. Hirmu ja Milla-tyttönen olivat kuin parhaat kaverukset. Koskaan ei ole vielä yhtä hyvin Millan ja Hirmun yhteis-olo sujunut. Oli todella mukava seurata kuinka hyvin voi lapsi ja koira tulla toimeen.

Vili otti todella paljon mallia Hirmusta. Ulkonakin, minne Himpe ikinä menikin, Vili seurasi perässä. Ulkoilukin alkoi maistumaan ja lauantainakin koirat viihtyivät melkein kolme tuntia ulkona. Jos Hirmu meni tontin takalaidalle, ryteikköön taikka omin luvin naapuriin, seurasi Vili perässä.

Sunnuntaina Vili nosti ensimmäistä kertaa männyn juurelle jalkaa! Toinen jalan nosto tapahtui maanantaina yläkertaan omalle pedille. Viimeisin jalan nosto ei tapahtunut mitenkään mukavaan paikkaan, mutta merkki siitä, että Vilistä on kasvamassa iso poika!

Lauantai iltana, Millan lähdön jälkeen, Hirmu sai epilepsia kohtauksen, mikä ilmeisesti kipeytti Hirmun takapään. Sunnuntaina ihmeteltiin miten se Hirmu nyt noin paljon komentaa Viliä, ja töpöttää takajaloillaan.  Siinä ihmeteltiin koko päivä ja maanantai aamuna tajuttiin, että kipeähän se Hirmu on! Himpen omat kipulääkkeet olivat jääneet kotiin, joten kävimme lainaamassa Pyry-koiran kipulääkkeitä. Jo tunnin sisään koira alkoi muuttumaan ja olemaan oma ihana itsensä.  Jäipä Vilin komentamisetkin siihen.

Maanantaina Vili pääsikin ihan uuteen paikkaan, Soiniittyssä käymään. Soiniityssä oli ihanan hajuinen piha missä sai juosta. Se talokin mihin mentiin, niin haisikin ihan uusille jutuille Vilin mielestä. Ja siellä oli kivoja mattoja mitä oli mukava maistella, ja ihana roskis mistä olisi kiva ollut kaivaa kaikkia ihania roskia! Kaikki kiva vaan kiellettiin..

Huomenna koittaa Vilille taas karu arki ja koirakaverit lähtevät ottamaan lepiä omaan kotiinsa. Katsotaan, koittaako mummolle sama hermojen kiristys kuin viime kerralla koirakavereista erotessa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

-Hanne-

Vili on ollut tämän viikon kuin herhiläinen. Uskomattoman sitkeästi se yrittää tehdä kaikkea minkä tietää kielletyksi. Minulle ei meinaa antaa hetken rauhaa kun tulen töistä kotiin, se kiehnää jaloissa koko ajan ja jos jättää huomiotta niin rupeaa nipistelemään hampaillaan. (tiedän toki että pentu tarvitsee aikaa mutta tarvis minunkin saada vähän syödä ja juoda jotain) Ulkona oloa on tänäänkin taas treenailtu useaan otteeseen pieninä annoksina. Ilma vaan ei ollut yhtä ihana kuin eilen.
Ruoka on maittanut tällä viikolla erityisen hyvin, välillä oikein mietityttää kuinka paljon uskaltaa antaa koiran syödä. Mutta kait tuo ulkoilu ja häröily kuluttaa niin paljon enemmän kun ei se näytä yhtään ylen syönneeltä.
Tänään on taas koira ollut varsinainen hajupommi, en vaan keksi mikä sen vatsaa vaivaa. No parin viikon päästä täytyy taas eläinlääkäriltä kysellä vinkkejä, jospa sillä ois jotain arvauksia.
Vinkuvat lelut saa meidän pojan riehaantumaan ihan kertakaikkisesti. Se murisee ja vinkuu ja juoksee ympäritaloa kuin päätön.
Tällä viikolla se on alkanut “tappamaan” posson nenut ja kanan kivipiirat ja muut vastaavat herkut ennenkuin alkaa niitä pureskelemaan. Se on kanssa semmoinen esitys että ei sitä nauramatta katsele.

T: Mummo

Eilen oli upea keli kun menin töistä kotiin.
Vili ulkoili ihan mielellään pitkiä pätkiä eilen. Ei se vielä kamalan kaus halua pihasta lähteä, mutta postilaatikolle asti se jo eilen piipersi. Me tehtiin Ukin kanssa vähän polttopuita pihalla ja Vili oli siinä omassa pihassa useampaan otteeseen, välillä päästettiin sisälle lämmittelemään ja vähän ajan kuluttua se taas tulikin jo ulos.
Olihan se taas pesupäiväkin eilen. Pesulla käynti sujuu ihan hyvin ja “tukka” kuivuu ilman hiustenkuivaajaa hetkessä. Onneksi niin koska Vili inhoaa hiustenkuivaajaa.
En sitten olekkaan ensi viikolla Vilin kanssa kotona kun työnantaja perui minun lomautuksen eilen. Eli arki jatkuu normaalina.
t: Mummo