Ukkilan HuliVilit

Eilen siis tultiin kotiin, kyllä oli Vilillä kiire tarkistamaan että kaikki tutut tavarat on paikoillaan ja että kaikki omat lelut löytyy. Puolen tunnin tutkimisen jälkeen viimein voi rauhoittua. Illalla oltiin sitten ulkona tutustumassa omaan pihaan.  Naapurin poika kävi vielä illalla Vilin kanssa leikkimässä. (lupasi taas ensi viikonloppuna poiketa) Yöllä nukutti omassa petissä hyvin.
Vielä kerran suuri kiitos Hannelle kun hoidit Viliä, niin että me päästiin kylpylään lomailemaan.
T: Ukki ja Mummo

Ulkoilu rupeaa olemaan jo ihan kivaa, kunhan koiran vaan saa ulos. Ulos lähteminen on aika taidetta koska Vili vetää häntä suorana karkuun jos sitä kutsuu ulkovaatteet päällä. Sama juttu jos ottaa koiran oman takin käteen.
Tänään onkin ollut aika vilkasta, kun on käynyt vieraita, Vili on saanut riehua oikein tosissaan. Milla kävi leikkimässä ja naapuritkin piipahtivat kahvilla ja Viliä moikkaamassa. Ulkonakin ollaan oltu kolme kertaa.
Huomenna taas arki edessä Mummo lähtee aamulla töihin ja Vili jää yksin kotiin.
Mutta viikko menee varmaan nopeasti, kun Ukilla on pari vapaata arkipäivinä. Mummo on taas perjantain jälkeen toista viikkoa kotona kun seuraavalla viikolla olen lomautettuna.

T: Mummo

Perjantai aamuna koirat olivat ihan hämmästyneitä, kun Toni ja Hellu astelivat ovesta sisään. Voi sitä riemua minkä kaikki kolme koiraa kokivat. Vili ei sitten millään meinannut malttaa nukahtaa päivä nokosille. Hellu sitten keksi keinon jolla pojan sai nukahtamaan, laitettiin hänet kantolaukkuun ja laukku Hellun jalkojen viereen. Siinä Vili sitten veteli muutaman tunnin tirsat.

Sitten tulikin aika lähteä jäälle käpsyttelemään. Autossa olo, uudessa kuljetusboksissa olo ei ollut Vilistä kivaa. Pitihän pojan vähän itkeä tirauttaa. Perille päästyämme, koirat jäivät hetkeksi keskenään autoon. Hirmu ja Nipsu omassa laatikossaan ja Vili omassaan. Jonkin ajan kuluttua menimme hakemaan koirat ja menimme jäälle kävelemään. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Hieman jäällä tuuli ja se ei ollut Vilistä kivaa, mutta hienosti poika lenkkeili, ihan itse kaikilla omilla jaloillaan. Ei se tuuli sitten loppujen lopuksi niin paha tainnutkana pojan mielestä olla. Ja voi sitä riemua kun Millan Vili näki.

Yhden kerran Vili meinasi mennä laiturin alle ja sitten pelättiin juokseeko poika sulaan veteen. Ei onneksi, kun sain Vilin takista otteen ja sitä kautta pojan syliin ja kannettua kauemmas sulasta ja laiturista. Utelias tuo pieni otus on.

Jäälenkkeilyn jälkeen oli taas odottelua autossa koirilla, koska ihmiset lähtivät käymään kylpylässä pulikoimassa. Välillä Ukki ja Mummo kävivät ulkoiluttamassa koiria. Oli Vili tehnyt hienon kakankin ulos sillä aikaa kuulemma.

Sitten tulikin kotiin lähtö aika. Enää siellä kuljetusboksissa olo ei ollutkaan ihan niin kamalaa kuin mennessä. Kotona koirat olivat yllättävän rauhallisia.  Ilta vähän venähti Hellun ja Tonin seurassa ja Vilin oma rytmikin taisi hieman mennä sekaisin. Yöllä Vilille tuli riekku hetki eikä poika olisi millään malttanut käydä nukkumaan. Piti riehua ihaan kanssa. Siinä sitten Jampan kanssa jätettiin poika ihan täysin vaille huomiota (mitä nyt välillä piti nousta katsomaan mitä poika nyt rapistelee) niin kyllä se sitten tajusi nukkumaan käydä.

Seuraavana aamuna heräsin johonkin outoon tunteeseen yhdekäsn aikaa. Vili ei ole herättännyt minua! Vielä yhdeksän aikaan poika tosiaan veteli vielä unta palloon.  Ei muuta kuin Koiran herätys ja aamutoimille.

Aamupäivästä Ukki ja Mummo ja Milla tulivat sitten meille. Ai kuinka ihanaa Vilistä oli leikkiä Millan kanssa. Sitten poika nukahtikin päivä unille Mummon syliin. Oli pojalla ikävä ollut omistajiaan. Ukki ja Mummo kun rupesivat kantamaan tavaroitaan autoon, meinasi Vilille tulla hätä, että ne jättävät hänet tänne vielä pidemmäksi aikaa! Ei, tulivathan ne omat ihmiset vielä Vilin hakemaan mukaansa (Minun vastusetluista huolimatta).

Vilin lähdön jälkeen tänne jäi kolme miestä jotka huokaisivat helpotuksesta ja kaksi noista miehistä kävi nukkumaan (Hirmu ja Nipsu siis). Yksi tyttönen tänne jäi pikkuista poikaa kaipaamaan, mutta vielä me nähdään Vilin kanssa.

-Hanne-

Aamulla oli herätys kello 6:05. Argh. Eikä Vili suostunut enää käymään nukkumaan kun Jamppakin jo oli herännyt. Ei muuta kuin ylös, syömään ja ulos. Hirmu ja Nipsu “jäätyivät” ulkona, mutta Vili poika vaan painatti menemään häntä pystyssä! Uskomatonta.

Hihna käyttäytyminen on pojalla oikein mallikasta. Ei rimpuilua tai mitään muutakaan vastaavaa.

Tänään Nipsukin intoutui leikkimään Vilin kanssa sohvilla. Nipsu hyppii sohvilta toiselle ja Vili pyörii toisella sohvalla ympyrää kuin pieni hyrrä.

Sääli minun kannaltani, että nämä ihanat päivät alkavat olla ohitse. Jamppa, Hirmu ja Nipsu henkäisevät helpotuksesta, kun pikku viikari lähtee taas omaan kotiinsa. Itse olisin toivonut näiden päivien vielä jatkuvan.

Huomenissa olisi tarkoitus mennä jäälle koirien kanssa juoksentelemaan. Toivotaan siis hyvää keliä!

-Hanne-

Poika on ollut aivan ihana. Pikku hampainensa kiinni melkein kaikkialla mikä vastaan on tullut. Jampan kengät ovat olleen aika kova suosikki. Sinne on kiva työntää pää ja vähän kengän nauhoja mutustelle. Sitten kun Viliä kieltää, saa hän ihanat hepulikohtaukset. Aina kun Jamppa liikkuu jonneen, on poika siellä jalkojen alla vilistämässä.

Eilen illalla, kun menimme nukkumaan, oli Vili erimieltä asiasta. Hän olisi halunnut leikkiä ja riehua. Poika nuohosi kaikki sängyn aluset ja yritti purra Jamppaa varpaista, ja mutusti omassa boksissaa Ihaata, pomppi, hyppi, piiskutti, pomppi lisää. Tätä jatkui hyvän aikaa kunnes poika tajusi, ettei kukaan noteeraa häntä. Loppujen lopuksi tuli ihana hiljaisuus ja poikakin nukahti.

Hihnassa kulkemis-harjoitukset ovat sujuneet hyvin. Kävipä Vili täällä ollessaan ensimmäistä kertaa hihna kävelylläkin. Alkuun tehtiin muutama stoppi, mutta kun liikkeelle pääsi, niin mitään ongelmia ei ollut. Todella kauniisti poika käveli hihnassa.

Intoutuipa Hirmu tänään leikkimään Vilin kanssa takaa-ajo leikkiä! Oli suuri kummastus kun vuoron perään toisiaan jahtasivat murinoiden säestämänä. Oli hauskaa katsella lasten leikkiä. Jamppa oli tänään ihana, hän toi pojille kolme tennispalloa ja antoi jokaiselle pojalle leikittäväksi yhden pallon. Vili tykästyi siihen kovasti. Pitkin päivää sitten ollaankin palloa heitelty. Ihana pikkumies kun tuokin sen pallon takaisin minulle!

On myös selvinnyt miksi Vili ei ole tahtonut nukkua päivisin, muuta kuin minun sylissä/kainalossa. Rassukalla on ollut kylmä! Vieläkin poikaa joutuu nukuttamaan välillä sylissä, mutta kun laitoin viltin tuonne kirjoituspöydän alle patterin viereen (ja kun itse istun tässä) niin poika voi siellä nukkua ihan (välillä) rauhassa. Auta armias jos lähden liikenteeseen tästä pöydän äärestä, niin lähtee Vili myös. Sitten poika seurailee minua silmät puoli ummessa, näkemättä kunnolla eteensä. On hän vaan niin herttainen otus!

Kakka paikaksi on muodostunut Jampan toimisto, ja kyllä kuulee koska poika on kerinnyt kakilla käymään. Kuuluu vaan “Täällä käryää!!”. Ei muuta kuin siivoamaan. Yritystä pojalla on mennä pissa paikoille pissille, mutta välillä vahinkoja sattuu muuallekin. Mutta Vili onkin vielä ihan vauva, sallittakoon vahingot siis.

Ulos lähdettäessä, pitää ajatella nopeammin kuin Vili. Ensin koira kainaloon, sitten oma takki päälle, sitten vilin takki eteiskäytävästä matkaan, sitten yrität saada kaksi takkikammoista chihua matkaan pikkueteiseen (ei niin helpponakki kuin voisi kuvitella). Tuurilla saan kaikki kolme koiraa pikkueteiseen, siinä sitten Vilille takki päälle ja omille pojilla hihnat kaulaan ja sitten Vili kainaloon ja pihalle. Jos on huono tuuri saan vain Vilin ja Nipsun pikkueteiseen, siinä sitten Vilille takki, Nipsulle panta, yritä ujuttautua ovesta eteisen puolelle noutamaan Hirmu ilman, että Vili pakenee pikkueteisestä (ei helpponakki). Kun saat Hirmun kiinni, yritä ujuttautua takaisin  pikkueteiseen, niin että Vili pysyy siellä eikä litisty oven väliin. Sitten Hirmulle panta kaulaan ja ulos. Tielle kun päästään niin Vili saa itse kävellä kuin koira konsanaan. Hienosti hän on nyt ulkoillutkin vaikka on vähän kylmempääkin ollut. Taitaa poika alkaa hokaisemaan, että ei se ulkoilu nyt niin kamalaa olekkaan. Vielä kun ne tarpeet saisi sinne ulos tehtyä.

-Hanne-

Aamu alkoikin aika lupaavasti. Poika oli nukkunut yön hyvin ja hiljaa. Ainakaan minä en pojan touhuihin herännyt. Aamulla yhdeksän aikoihin Vili sitten herätti minut ja vaikka kuinka yritin poikaa nostella pissa paikalle, meni hän mattokasan päälle ja siihen oli hyvä päästää piiitkä pissi. Noh, ei muuta kuin aamupalalle. Ruokinta meni ihan hyvin, vaikka Vili olisikin saanut syödä hieman enemmän. Isoja poikia sai pikkasen hätyytellä Vilin ruokakipolta pois. Vili kun on sen verran hidas mässyttämään ruokaansa vielä.

Tänään Nipsukin jo intoutui hieman, mutta vain hieman, leikkimään Vilin kanssa. Himun kanssa tuli vähän sanomista tänään, kun annoin kaikille kolmelle jänteet mutustettavaksi. Hirmu sitten alkoikin puolustamaan omaansa vähän turhan paljon. Leikkimään Hirmu ei ala pennun kanssa, muuten yhteiselo ollut ihan kohtalaista.

Vähän näyttäisi myös siltä, että pikku herra ei itse osaa käydä nukkumaan vaikka kuinka kovin väsyttäisi. Tänään olen herran saanut nukahtamaan vain ottamalla hänet syliin/kainaloon rauhoittumaan.

Pihallakin Vili on päässyt käymään, vaikka ei niin lämmin ilma olekkaan ollut. Nätisti on poika kävellyt ja kakitkin ulos tehnyt. Pissojakin useamman (sisälle kyllä paljon useammin) on ulos saanut aikaiseksi! Yhdet pisut Jamppa löysi jalkansa alta juuri kun tuli kotiin. “Tervetuloa kotiin Jarmo”..

Tähän mennessä ollaan vältytty suuremmilta vahingoilta, mitä nyt pienet hampaat ovat löytäneet jampan kengännauhat ja sitten tänään pienet hampaat löysivät tietokoneen johdon. Onneksi ei käynyt kuinkaan pienelle koira eläimelle.

Kyllähän tuo pikkuinen Vili kerkesi jo kerran tänään karkaamaankin. Onneksi olin pelkästään Vilin kanssa pihalla. Kotipihaan käännyttäessä läksi hauvavauva vinhaan vauhtiin ja juoksi nurkan taakse. Ei kuunnellut minkään näköisiä kutsuääniä. Hetken aikaa odottelin, niin sieltä rappusten altahan se juoksee takaisin minun luo. Herttainen poika jolla oli kova kiire sisälle. Eikä muuten lähtenyt myöhemmin itsekseen enää niin kauas, että menettäisi näköyhteyden minuun. Hyvä näin.

-Hanne-

Voihan apua! Ukki ja Mummo tosiaan toivat minut tänne Imatralle. Perille päästyäni, yritin kovasti leikkiä molempien, niin Hirmun kuin Nipsunkin kanssa, kumpikaan ei oiken vaan lämmennyt minun purema-leikkeihin mukaan.
Tänään teimme Mummon, Ukin, Hirmun, Nipsun ja “Hanne-kummiksi” kutsutun otuksen kanssa ihan oikean lenkin! Välillä tuuli tosi kylmästi ja halusin takin sisään lämmittelemään mutta, kävelinhän minäkin ihan itse, paljaalla asfaltilla ihan hyvän matkaa. Ja osasin myös heiluttaa samalla häntääni niin hurmaavasti, että nuo ihmis otukset vaan naureskelivat minulle. Tämän rankan lenkin jälkeen, minua alkoi väsyttää, mutta en tietenkään voinut käydä nukkumaan kun ympärillä oli kaikkea niin ihanaa, kuten esimerkiksi kaksi koiraa.

Jonkun ajan päästä, sitten Mummo ja Ukki alkoivat tekemään lähtöä ja minä halusin tietenkin niiden mukaan. Vähänhän nuo ihmettelivät, että haluanko minä muka ulos lähteä. Kuitenkin minut häädettiin julmasti pois eteisestä ja omat ihmiseni lähtivät noin vain. Nyt yritin taas leikkiä hieman noiden vanhempien poikien kanssa. Eivät meinaa vaan lämmetä minun leikeilleni. Sitten Hanne nappasi minut syliinsä ja meni noin vain sohvalle rötköttämään, eikä laskenut minua liikkumaan minnekkään! Tässä vaiheessa piti sitten pienet itkut tirauttaa, kun ei Mummo eikä Ukki ollut minua pelastamassa.

Eipä kyllä mennyt kauaa kun nukahdin. Kuulemma nukuin useamman tunnin. Kahdeksan aikaan vedin unta palloon ihan rauhassa kunnes Hanne alkoi minua huhuilemaan, häiritsi kutale parhaimpia uniani. Jostakin ruuasta se jotakin höpisi, mutta en jaksanut muuta kuin vähän päätä nostaa. Mutta kyllähän minä sitten iltapalalle nousin kun kuulin kuppiin raksujen kilahtavan. Isot koirat antoivat minun syödä ihan rauhassa, mitä nyt vieressä kyttäsivät minun ruokiani ja Hanne niille jotakin murahteli. Ruoan jälkeen hanne vei minut taas ulos ja laittoi vielä maahan kävelemäänkin. En minä sinne ulos kyllä mitään pisuja enkä kakkoja ala tekemään. Sisällä on paljon lämpöisempää. Ulkoilun jälkeen olenkin sitten riekkunut ja testannut hampaitani vähän joka kohtaan. Kuulin kun Hanne ja Jamppa juttelivat. Jamppa ihmetteli punaisia jälkiä ja turvotusta Hannen nenässä ja Hanne se kehtasi väittää niitä minun pikku hampaiden aikaan saannoksiksi! Minä kun vaan vähän maistelin.. Aina silloin tällöin..

Mutta nyt kymmeneltä tuli minun nukkumatti aikani, Hanne toivoo kovasti, että nukkuisin koko yön kiltisti ja rauhallisesti. Katsotaan nyt mitä tässä vielä keksii..

Terkuin Vili

Uskomatonta, mutta totta, Mummo ja Ukki aikoo jättää minut viikoksi Hirmun ja Nipsun kuritettavaksi. APUA APUA!!!

Tarvii vaan toivoa että Hirmun ja Nipsun isäntä ja emäntä pitää niille sen verran kuria että MINÄ saa riehua mielinmäärin. Hirmu kun ei oikein tykkää riehuvista pikku koirista, (taidan painaa jo yhtä paljon kuin Hirmu itse) se aina tuppaa pomottelemaan. Minä en saa edes Nipsun kanssa leikkiä niin kauan kun MINÄ haluan, vaan Himpe ojentaa minua heti kun Nippe rupeaa väsähtämään. Nipsu ei kyllä koskaan itse komenna minua, joten sais se Hirmukin vaan antaa olla. (Nipsu ei koskaan komenna pentuja, se vaan yrittää karkuun ja olla huomaamaton että pentu jättäisi rauhaan. Mummon huomautus.)

Samoin toivon oikein kovasti että ne ihmiset muistaa vahtia että minä saan syödä omat ruokani, kun olen tosi paljon hitaampi kuin Hirmu ja Nipsu. Niin ja tarvitsenhan minä sitä ruokaa vielä kolme kertaa päivässä.

Enkä kyllä tiedä miten se Hanne meinaa oikein toimia minun kanssani kun ne sen koirulit haluaa mennä ulos ja minä en kyllä vielä siitä hommasta oikein välittäisi. (etenkin kun siellä pitäisi ulkoilla hihnassa - ja minä kun en vapaaehtoisesti ota askeltakaan kun minulle laitetaan hihna kaulaan) Huh huh jo etukäteen, taitaa olla minulla aika urakka kun pitää joka asiassa harata vastaan ihan periaatteessta.

Sitten vielä minusta olisi tosi ihanaa jos ne ihmiset olisivat vain minua varten. Hanne vaan leikkis mun kaa ja välillä mussuttais pikkasen, eikä pesis, ei kuivais, ei harjais harjankaa minua ja ei missään tapauksessa leikkais mun kynsiä jne. Minä voisin vähän maistella niiden varpaita ja …… Ois ihan kiva jos se Hannen miehenpuolikin vois vaikka leikkiä vaan mun kaa, eikä vaan tehdä töitään, ei voi olla työnteko niin tärkeää vai voiko? Se vois myös jättää sen työhuoneen oven portin auki, kun sillä on siellä niin paljon kaikkea kivaa. On sähköjohtoja ja kaikkia kivoja laitteita joita olisi tosi kiva vähän säätää ja maistella.

Niin ja ei ainakaan polttais pelihousujaan kun minä vähän pissin tai kakin minne sattuu, tai syön jotain mikä niiden mielestä ei sopivaa syötävää.

Ja kumpa ne muistais että jalkoja ei saa nostella kun kävelee, koska minä kyllä ehdin juosta sinne jalan alle ja sitten minusta ei tunnu kivalle.

Enpä oikein tiedä onko Ukki ja Mummo harkinneet tätä asiaa ihan loppuun asti, lähteä nyt vaan julmasti lomalleimaan jonneen kylpylään, ja jättää minut hoitoon.
Tähän hoitoon jäämiseen se ruoka-ämpäri (20.3) juttukin jotenkin liittyy ja se kantoreppukin.

Toivottavasti saan jonkun kirjoittamaan tänne puolestani myös ensiviikolla, saisipa silleen koko maailma tietää miten meillä menee. Ties vaikka Mummokin lukisi mitä minulle kuuluu ( jos se nyt edes muistaa minun olemassa oloa, kun vaan siellä kylpylässä lilluu).

Terveisin Vili the koira

Eilen Mummo käyttäytyi tosi oudosti. Se tuli töistä tuntia “liian” aikaiseen töistä, ei riisunut takkia edes pois päältään vaan laittoi minut kuljetushäkkiin ja höpisi jotain jostain eläinlääkäristä. Sitten se vei minut erittäin jännään paikkaan, siellä oli ihan outoja hajuja ja paljon ihmisiä ja isoja koiria ja oli siellä pari kissaakin. Alkuun kyllä pelotti se paikka ihan kamalasti, mutta pianhan minä sen huomasin että eihän täällä pelätä tarvitse ja voin aloittaa omat tutkimusretket.
Siinä aikamme odoteltiin ja sitten mentiin yhden miehen kanssa semmoiseen pieneen huoneeseen. Se mies oli aika mukava, se tökki minun kylkiä jollain kylmällä mistä lähti semmoiset letkut sen korviin. Sitten se sanoi että keuhkot ja sydän kuulostaa ihan hyvältä. Sitten se kurkisteli minun korviin ja suuhun ja sanoi taas että hyvältä näyttää.  (olisinhan minä itse tiennyt sen sanomattakin että hyvältä näytän) Aika outoja on ihmiset, tämääkin mukava mies kuitenkin “niisti” minun pepun, se EI ollut minusta mukavaa. Sanoi vielä Mummolle että sinun täytyy vaan tyhjentää nämä anaalirauhaset jos ne rupeaa vaivaamaan ja että toivotaan että ne rupeaa tyhjenemään paremmin itsestään kunhan koira vähän kasvaa lisää. Sen jälkeen ei kyllä enää sattunut peppuun. Sitten se mies katsoi minun tassuja ja suositteli ruokavallioon lisättäväksi hiukan helokkiöljyä. Juuri silloin minulta pääsi ihan pikkuinen “paukku” ja se mieskin sanoi että “huh huh, taitaa olla vatsa vahän huonossa kuosissa”. Sitten ne jutteli Mummon kanssa jotain minun ruuista ja syömisistä ja Mummon piti  vielä sanoa että minä muka haisen lähes koko ajan samanlaiselle ja että sen silmiä oikein kirvelee. Minusta vähän noloa kun tollaisia puhutaan, yritin kyllä nakertaa sen miehen sormia ja käsiä ja nuohota sen kanssa muutenkin kovasti että ei olisi kerinnyt kuuntelemaan Mummon höpinöitä. Mutta se mies sanoikin vaan että toisilla on niin herkkä vatsa, mutta että siihen voisi löytyä apu jostain probiooteista (tollaiselta se ainakin kuulosti). Ainiin, ennen pois lähtöä se mies vielä pisti minua niskaan, se ei kyllä oikein tuntunut missään.
Sitten me mentiinkin taas toiseen huoneeseen mistä Mummolle annettiin helokkiöljyä, Stomaxia (ilmeisesti juurikin niitä prob… jotain) ja sitten vielä semmoinen kassi jossa oli Hill’sin penturuokaa. Mummo käytti vielä jotain muovinpalaa semmoisessa laitteessa ja sai itselleen pienen paperinpalan Ihmiset nyt vaan on outoja; Mummokin näytti ihan tyytyväiseltä kun sai sen paperin, mutta se laittoi sen vaan kassiin eikä yhtään alkanut sen kanssa leikkimään. Siis miksi olla iloinen jostain parerista jos sitä ei saa repiä???
Mennään kuulemma ensi kuun 16 päivä uudelleen samaan paikkaan :).

Mummo oli kyllä muutenkin outo eilen. Se istui koko illan (ainakin melkein) ja surisutti jotain ihmevärkkiä omalla pöydällään. Kuulemma yritti ommella minulle jotain kantoreppua, olisin kyllä auttanut sitä mutta ei vaan apu kelvannut. Välillä se patisti Ukkia etsimään suksia (?) kun kuulemma ottavat ne mukaan kun lähtevät lomalle. Minun ruokiakin se mätti yhteen ämpäriin ja laittoi sinne minun ruokakiponkin, laittaa kuulemma vielä toisenkin huomenna.
Saan kuulemma ämpärin mukaan kun menen Hannelle. (Ei meillä kyllä viimeksi siellä käydessä mitään ämpäriä mukana ollut?)
Terveisin Vili

Ensimmäiset vapaaehtoiset askeleet hihnassa on otettu. Eilen kävimme kaupungilla, optikolla ja puhelin kaupassa, ja Vili käveli hihnassa ekakertaa vapaaehtoisesti. Hihnan laittaminen ei vieläkään ollut mitenkään vapaaehtoista. Aika pelottavaa oli kadulla kulkeminen, kun oli niin paljon autoja ja ihmisiä etenkin kun ei niitä huomannut kuin ihan vierestä vasta - oli niin outoja hajuja ja paljon, kaikki huomio kun meni niihin.
Nyt Vili on kasvanut niin isoksi että kahdella jalalla seisoessaan saa nenän ylettämään olohuoneen pöydälle. Siellä se sitten onkin , pieni nenu, koko ajan tutkimassa josko siellä olisi jotain kivaa. Komentaminen on melkoisen kokoaikaista , kun koira ei muista 15 sekunttia kauempaa että nenä ei saa olla pöydällä.
Kova on myös yritys hypätä sohvalle ja nojatuoliin, toistaiseksi vaan jää vielä hyppy 10cm vajaaksi. Vaan eipä tuo yrittämistä lannista.
“Hajuherne” ominaisuus on hiukan laantumaanpäin, onneksi.
Tänä aamuna taas koira vaan tuijotti kun pyysin menemään häkkiin. Ei auttanut herkkupalat eikä muukaan houkuttelu, ei muuta kun nosta koira häkkiin ja ota vastaan “herran” syyttävä katse.
On jotenkin niin omapäinen pentu että oikein hirvittää. Kouluttaminen ei varmaankaan ole maailman helpoin juttu kun koira on niin täynnä itteään kun vaan voi olla. On luettu teoriat kuinka houkutellaan tekemään haluttuja asioita - mutta mutta, kuinkas houkuttelet kun ei kelpaa herkut eikä leikit silloin kun pitäisi tehdä jotain tyhmää (siis Vilin mielestä) esim laittaa hihna, istua vaakalla, leikata kynnet jne jne. Eli ne asiat vaan pitää tehdä. Istu komennon jo tuntee ja istuukin useimmiten heti, välillä sitten vaan tuijottaa silmiin ja vähän niiaa silloinkin kyllä istuu kun jaksaa vaan tuijottaa takaisin.
Ulkoilu sentään alkaa sujumaan, eilen jo juoksi melkein 20 metriä ennenkuin päätti että nyt mennäänkin naapuriin eikä hakemaan postia niinkuin oli tarkoitus. Naapurin portailta kun sai houkuteltua pois niin häntä suorana kotiin. Kävi toisella yrityksellä kyllä tutustumassa jo lumihankeenkin, eli eiköhän Vilistä vielä ulkoilevakin koira tule.

Kevättä ja ensi viikolla olevaa lomaa odotellessa, naapurissa talkkarin hommia hoitaen….

Vili on sitten päättänyt että päivä aloitetaan aamulla klo 7, se ei suostu nukkumaan enään sen jälkeen ja vinkuu kyllä kotona olijan hereille seurakseen. Eli ei enää aamuja jolloin meillä nukuttaisiin pitkään :).
Kävimme sunnuntaina naapurissa ja Vili sitten päätti siivota kissan ruokapaikan ja tyhjensi siinä samalla kissan ruokakupin. Onneksi sitä ruokaa oli vain rippeet jäljellä sillä sekin riitti tekemään meidän koirasta varsinaisen “hajuherneen”. Haju on pahempi kuin kalanraato, kun koira päästelee paineita vatsastaan. Sillä taitaa olla aikamoiset vatsa kivut kun valittaa unissaankin.
Eilen meillä oli muutama vieras ja Vili riehui koko sen 4 tuntia mitä vieraita oli. Kun talo illalla tyhjeni se ei meinannut millään ymmärtää että ollaan taas kolmestaan ja juoksi ympäri taloa vinkuen tai nuohosi jalanjuuressa vinkuen. Ei meinannut rauhoittua mitenkään. Viimein nukahti sitten syliin kun en laskenut sitä mihinkään.